Järkeä tekijänoikeuslakiin -kansalaisaloite pääsi eduskunnan käsittelyyn kerättyään yli 50 000 allekirjoitusta. Sivistysvaliokunta teilasi aloitteen vedoten aloitteessa oleviin teknisiin puutteisiin, ja suuri sali yhtyi tähän kantaan. Asia ansaitsisi vakavampaa pohdintaa – onhan hallituksen esityksissäkin joskus lakiteknisiä puuteita.
Mitä tekijänoikeudet oikeastaan ovat? Tekijänoikeudet ovat lakiin perustuvia teosten tekijöiden oikeuksia, jotka jakautuvat moraalisiin ja taloudellisiin oikeuksiin. Moraalisiin kuuluu mm. “isyysoikeus”: teosta esitettäessä on aina mainittava myös tekijä. Taloudellisten oikeuksien ydin on tekijän oikeus kieltää teoksen hyödyntäminen ilman tekijän lupaa (tietyn aikaa).
Tekijänoikeudet poikkeavat omistusoikeudesta, toisin kuin e
duskunnassa väitettiin. Omistusoikeus kohdistuu konkreettisiin ja rajallisiin asioihin kuten esineisiin ja kiinteään maahan – jos omistaja menettää sen, ei omistajalla enää ole sitä. Omistusoikeus on yhteiskuntajärjestyksemme peruskivi, jota ilman markkinatalous olisi mahdoton. Tekijänoikeudet sen sijaan kohdistuvat esimerkiksi sävellykseen ja kaikkiin sen esiintymismuotoihin, joiden kopiointi ei sinänsä vähennä olemassaolevien “teoskappaleiden” määrää.
Toisin kuin omistusoikeus, tekijänoikeudet eivät ole markkinatalouden elinehto. Ne ovat kuitenkin erittäin tärkeitä uusien teosten tuottamisen kannustimena: oikeus kieltää teosten hyödyntäminen ilman tekijän lupaa antaa tekijälle mahdollisuuden vaatia ansaittua korvausta teosten käytöstä.
Järkeä tekijänoikeuslakiin –aloite ei kyseenalaista tekijöiden oikeutta korvauksiin. Aloite muistuttaa meitä tekijänoikeuksien kääntöpuolesta: ne estävät yleisöä hyödyntämästä teoksia jopa silloin, kun käytöstä aiheutuisi laajempia positiivisia ulkoisvaikutuksia, kuten esimerkiksi koulutuksessa tai tutkimuksessa.
Teknologian muuttuessa on syntynyt tarve tekijänoikeuslakien päivittämiselle. Yhtäältä kopioinnin helpottuminen luo tarpeen sääntelyn uudistamiselle, toisaalta positiiviset ulkoisvaikutukset ovat entisestään kasvaneet, sillä taloutemme nojaa jatkuvasti enemmän siihen, että olemme erittäin korkeasti koulutettuja, osaamme hyödyntää tuoreimpia innovaatioita nopeasti, ja että edellytykset uusien innovaatioiden luomiseen ovat kunnossa. Tekijänoikeussuojalla on oltava järkevät rajat, jotta tietoa todella voidaan käyttää mahdollisimman helposti siellä, missä sitä tarvitaan.
Kaikkein olennaisimpia paikkoja tiedon ja innovaatioiden levittämisessä ovat koulutus- ja tutkimuslaitokset. Lakialoitteen tärkein muutoskohta onkin se, että parhaita mahdollisia välineitä, myös tekijänoikeussuojattua materiaalia, voisi käyttää laajemmin opetuksessa ja tutkimuksessa. Opetustila ei ole käytännössä sellainen julkinen tila, jossa esimerkiksi YouTube-videon näyttämisen kielto olisi perusteltu. Samoin tutkimuksessa on voitava hyödyntää kaikkea tutkimuskohdemateriaalia mahdollisimman avoimesti.
Tekijänoikeuslaki on klassinen esimerkki asiasta, jossa tiukan lain hyödyt kohdistuvat voimakkaasti pienelle, äänekkäälle joukolle, jonka palkkion suuri yleisö maksaa juurikaan sitä huomaamatta (ja nyt ei välttämättä puhuta edes niinkään artisteista, vaan kustantajista!). Poliitikkojen tehtävä on muistaa myös hiljaisen enemmistön, eli tiedon käyttäjien asia. Pitkällä aikavälillä tekijänoikeuksien liika rajaaminen tulee maksamaan koko yhteiskunnalle pitkän pennin.