Yksi eduskuntavaalien näkyvimmistä teemoista on turvallisuuspolitiikka ja sen tulevaisuus. Suomen lähialueilla ja Euroopassa on tapahtunut niin paljon ja niin nopeasti, ettei meillä ole varaa olla miettimättä, miten tämä kehitys vaikuttaa myös Suomeen.
Kannatan Suomen liittymistä Natoon. 2000-luvun sodat ja konfliktit eivät ole samanlaisia kuin 1900-luvulla, eivätkä puolustusratkaisummekaan voi perustua talvisodan aikaisiin menetelmiin tai strategioihin. Suomen on pystyttävä uudistamaan puolustuspolitiikkaansa paitsi liittoutumalla, myös laajemmin – yksi tärkeimmistä asioista on kyberpuolustukseen panostaminen.
Kyberpuolustus koskee kaikkea sitä turvallisuutta, jota tarvitaan huimasti kehittyvässä digitaalisessa maailmassa. Ilmiö on noussut otsikoihin viime vuosina, ja yksi keskustelua herättänyt asia on ollut uusi tiedustelulainsäädäntö. Pähkinänkuoressa tiedustelulainsäädäntö koostuu kahdesta kokonaisuudesta: Yhtäältä lainsäädännön tarkoitus on parantaa esimerkiksi rauhanturvaajana toimivien suomalaisten turvallisuutta ulkomailla. Toinen kokonaisuus keskittyy torjumaan suomalaisiin kohdistuvia uhkia Suomessa.
Poliisi ja puolustusvoimat ovat peräänkuuluttaneet riittävää mandaattia saadakseen toimia myös verkossa. Viranomaiset ovat oikeassa sikäli, että turvallisuusuhkiin on mahdotonta varautua, ellemme tiedä, mitä ne ovat. Samanaikaisesti meidän on kuitenkin turvattava yksilönvapaus ja tietoturva: tiedustelulainsäädännön on oltava erittäin hyvin valmisteltu ja yksityiskohtainen, jotteivät viranomaiset voi turvallisuuden nimissä rikkoa kansalaisten oikeuksia ilman erittäin vakavaa perustetta.
Tavallisen suomalaisen näkökulmasta tiedustelulainsäädäntöä – kun se on oikein valmisteltu – voisi verrata tullin huumekoiraan. Jos huumekoira haistaa tullissa jotakin epäilyttävää, matkustajan laukku avataan. Jos mitään ei löydetä, matkustaja jatkaa matkaansa. Samalla tavalla tietoliikennetiedustelu kohdistuu vain rajat ylittävään liikenteeseen, ja vain epäilyttävä liikenne tutkitaan. Käytännössä tiedustelu loukkaisi yksityisyydensuojaa aivan yhtä paljon (tai vähän) kuin tullissa häntäänsä heiluttava labradorinnoutaja.
Niin taloudessa kuin muillakin osa-alueilla Suomen täytyy panostaa niihin osa-alueisiin, joissa olemme erityisen hyviä. Rovio ja Supercell ovat osoittaneet, kuinka muutama läppäri voi olla suurempi kuin kymmenen tehdasta. Suomesta löytyy maailman paras digitaalinen osaaminen – esimerkiksi suomalainen Jarno Limnéll on yksi maailman arvostetuimpia alan eksperttejä.
Toimiva kyberpuolustus nojaa vahvuuksiimme, parantaa turvallisuuttamme sekä tuottaa tehokkaasti vastinetta puolustuseuroille. Suomi voi olla kokoaan suurempi maa, jos vain käytämme vahvuuksiamme oikein.
Leave a Reply