Slush, tuo uusi suomalaisen yrittäjäkulttuurin Mekka, kerää tänäänkin noin 20 000 osallistujaa Messukeskukseen. Hatunnosto Miki Kuuselle & kumppaneille, mukaan lukien kaikille vapaaehtoisille: mieletön suoritus! Kun katsoo osallistuvien startupien listaa, tulee mieleen, että monien tuleva menestys tulee perustumaan yritysideoiden skaalautumisen voimaan: tehdään erinomainen tuote, joka lentoon lähtiessään voidaan monistaa lähes rajattomalle käyttäjäkunnalle niin, että kustannukset uutta käyttäjää kohti ovat minimaaliset.
Skaalaukseen perustuen on tehty monta menestystarinaa. Kaikki tietävät Facebookin, jolla on jo yli miljardi kuukausittaista käyttäjää. Suomalaisista yrityksistä esim. Rovio ja Supercell ovat skaalanneet tiensä tähtiin mobiilipeleineen. Suomenkin ovia kovasti kolkutteleva taksiyritys Uber, joka on ominut taksien palvelukonseptin ideanaan pysyä erossa pääomakustannuksista ja vain napata pieni siivu kaikista transaktioista, tekee huhujen mukaan ensi vuonna 10 miljardin dollarin liikevaihdon. Kyseessä on viisivuotias firma.
Kaikki nämä ovat hyviä osoituksia siitä, miten kyky toteuttaa toimivia, helposti laajentuvia (sähköisiä) palveluja on kasvamassa taloudessamme yhä tärkeämmäksi. Ehdokkaan asemassa pohdin tietysti sitä, millaisin keinoin eduskunnasta käsin olisi mahdollista huolehtia siitä, että pelien lisäksi myös näitä tulevaisuuden ubereita ja facebookkeja keksittäisiin Suomessakin. Tässä ainakin neljä ajatusta:
1) Lainsäädännön tavoitteeksi kilpailun edistäminen
Länsimainen lainsäädäntö tuppaa yleisesti ottaen olemaan protektionismin ja korporatismin jäykistämää. Amerikkalainen lainsäädäntö on osoittautunut silti innovaatiomyönteisemmäksi kuin eurooppalainen, ainakin jos katsoo, millä tahdilla startupit joko saavat alkunsa Yhdysvalloissa, tai muuttavat sinne. Osasyynä tähän lienee isomman markkinan lisäksi myös jenkkiläinen perusasenne, jonka mukaan valtion ei tule puuttua siihen, minkä ihmiset voivat keskenäänkin hoitaa.
Tästä ajattelumallista on vielä Suomeen melkoisesti matkaa, ja ehkä hyvä niin, mutta jotain mekin voisimme tehdä: pienenä maana verrattuna vaikkapa Saksaan tai Ranskaan, meidän pitäisi pystyä huomattavasti nykyistä helpommin tutkimaan, mitkä normit ja lait ovat aidosti tarpeen ja millä keinoin pystymme parantamaan yritysten kilpailuedellytyksiä niin, että kokonaisvaikutukset ovat positiiviset. Kannatankin lämpimästi esimerkiksi taksi-, aukiolo- ja alkoholilainsäädännön tarkastelua nimenomaan kilpailun edistämisen näkökulmasta.
2) Julkiset IT-hankinnat valjastettava uusien keksintöjen alustaksi
Joku vitsaili, että Virossa kaikki IT-projektit voi toteuttaa kahta nollaa pienemmällä hinnalla. Jos vitsissä on puoletkaan perää, olisi tästä varmaankin syytä ottaa oikeasti opiksi ja katsoa, mitä Suomessa voisi tehdä eri tavalla.
Usein toistuva aiheellinen valitusvirsi koskee julkisia IT-hankintoja, joissa prosessi näyttää usein olevan tärkeämpi kuin lopputulos. Projektit ovat niin mammuttimaisia, että ainoita mahdollisia tarjokkaita ovat pari yleisesti tunnettua mammuttifirmaa. Ymmärrän hyvin, että julkisia hankintoja sitovat tiukat lait, joiden tarkoituksena on turvata tasapuolisuus. Mutta jos lakien tuloksena on nykyisenkaltainen systeemi, jossa pienemmät, innovatiivisempia ratkaisuja tarjoavat firmat tulevat käytännössä suljetuiksi kilpailutusten ulkopuolelle, ei sekään ole Suomen kannalta kovin hyvä lopputulos.
Mitä jos keinojen sijaan hankinnoissa määriteltäisiin tulokset, ja myös julkiset järjestelmähankinnat pyrittäisiin toteuttamaan skaalaavalla periaatteella, pienestä suureksi, mahdollisuuksien mukaan avoimiin rajapintoihin nojaten? Parhaimmassa tapauksessa pystymme tarjoamaan monelle uudelle firmalle alustan ponnistaa hyvällä idealla merkittävästi kokoaan korkeammalle – Suomi on juuri hyvän kokoinen testimarkkina.
3) Ratkaistaan ongelmia hyödyntämällä koko Suomen osaamista
Kuulin taannoin Yhdysvaltojen liittovaltion palvelusta nimeltä challenge.gov ja innostuin heti. Palveluun osallistuu yli 65 eri liittovaltion alaista organisaatiota, pyytäen ratkaisuja ongelmiin lähtien vetypolttoaineen tankkauksesta siihen, miten astronautteja voisi suojella paremmin kosmiselta säteilyltä. Nyt etusivulla olevien projektien ratkaisusta voi tienata palkintoja viidestätoista tuhannesta ja miljoonaan dollariin. Tällainen pitäisi aivan ehdottomasti saada Suomeenkin.
4) Tehdään Euroopasta aidosti yksi markkina-alue
Vaikka meillä onkin jo EU:n sisämarkkinat, on bisneksen laajentaminen Euroopan maasta toiseen edelleen huomattavan paljon hankalampaa kuin esimerkiksi osavaltiorajan yli siirtyminen Yhdysvalloissa. Jokaisessa maassa kun on kuitenkin käytännössä eri lupasysteemit, erilaiset viranomaiset ja eri kieli.
Vaikka kaupan edistämiseen liittyvät puheenvuorot ovat usein pääosin huolestuneita, kuten mm. on tilanne liittyen USA:n ja EU:n väliseen kauppasopimukseen, ei pidä unohtaa, että kv-kaupan edistämisessä tärkeää on nimenomaan viennin edistäminen ja suomalaisten yritysten mahdollisuudet menestyä ulkomailla. Jos pelkäämme, että USA-EU –kauppasopimusten myötä jenkkifirmat jyräävät kaiken ja viimeinen pystyssä oleva eurooppalainen firma voi sammuttaa valot, pitäisi sopimusten vastustamisen sijaan ensin katsoa peiliin ja pohtia, miksi omien firmojen kilpailukyky tai -halu ei riitä.
Yksi tärkeä elementti kilpailukyvyn rakentamisessa on mahdollisuus testata tuotteita ja palveluita mahdollisimman suurilla kotimarkkinoilla. EU:n on tehtävä vielä paljon muuttuakseen aidosti yhtenäiseksi kotimarkkinaksi, josta yhä useampi suomalaisfirma voisi skaalaten ponnistaa itsensä maailmanlaajuiseksi menestystarinaksi.