Helsingin Sanomien artikkeli viikonloppuna alentui taas toistamaan keskustasta samoja vanhoja myyttejä: keskusta kuolee koska autoilu on niin vaikeaa (ei kuole, eikä ole), parkkimaksut ovat niin kalliita (niin pitääkin olla), metrolla ei haeta tuhansien eurojen laukkuja (toisaalta Allegrolla, risteilylaivalla tai lentokoneella kyllä haetaan).
Koska kuluttajakäytös on muuttunut ja kehille noussut isoja autokauppakeskuksia, epäilemättä keskustassa tapahtuu murros. Keskusta ei voi kilpailla autosaavutettavuudessa Kehä I:n kanssa eikä sen pidäkään.
Tämä murros tarkoittaa, että monien pitää pystyä päästämään irti vanhoista ajattelumalleista: 1) yritysten pitää ehkä uudistaa omia liiketoimintamallejaan ja 2) poliitikkojen pohdittava, mitä ydinkeskustalta oikeastaan haetaan.
Isoissa kaupungeissa pitää ylipäänsä kyetä päästämään irti ajatuksesta, että olisi vain yksi keskusta. Keskustoja on jatkossa monta, ja niillä kaikilla on oma roolinsa. Monella helsinkiläisellä ei välttämättä ole syytä käydä “perinteisessä” keskustassa ja se on ihan ok.
Sehän tarkoittaa vain sitä, että palvelut ovat tulleet lähemmäksi ja menoa ja meinikiä on muuallakin kuin aivan ytimessä. Se tarkoittaa sitä, että olemme onnistuneet suunnittelemaan kiinnostavaa kaupunkia muuallekin kuin ytimeen.
Ydin tulee jatkossakin olemaan silti ydin. Todennäköisesti siellä tulee saavutettavuutensa ja historiallisen miljöönsä ansiosta olemaan toimitiloja, lounaspaikkoja ja liikkeitä, joita ei löydy mistään muualta. Se on kiinnostava kohde itsessään.
Kaikille se ei sovi, osalle se on liian kallis, osa ei löydä haluamaansa. Toimitilojen ja asuntojen hinnat osoittavat silti, ettei keskustan vetovoima ole katoamassa. Jotkin liikkeet ehkä lopettavat, mutta tilalle tulee aikanaan toisia – se on elämää ja markkinataloutta se.