Uskon kokoomuspuolueen arvoihin ja pidän tärkeänä, että mm. ihmisoikeuksien ja suvaitsevaisuuden LISÄKSI työskennellään senkin eteen, että kaupungin taloutta hoidetaan hyvin, yritykset menestyvät, ja työnteko on kannustavaa. Ei nämä asiat sulje toisiaan pois.
Tämän päivän isojen uutisten jälkeen (erityisesti Kirsi Pihan vetäytyminen pormestariehdokkuudesta) täytyy kuitenkin laittaa likoon oma kahden sentin kokoomus-analyysi.
Liian moni on vaan kyllästynyt siihen, että puolueen johtopaikoilta tyydytään toistelemaan sinänsä hyviä ja oikeita puolueen arvolinjauksia, kun on käytännössä selvää, että niillä voi pyyhkiä takapuolensa, kunhan vaan tuo ääniä.
Jos esim. suvaitsevaisuus on puoluejohdolle tärkeä arvo, sen soisi näkyvän siinä, miten puolueen ehdokkaiden ja luottamushenkilöiden sallitaan käyttäytyvän. Suomessa on jo yksi puolue, jossa ei ole näy olevan mitään rajoja, ja sekin on jo demokratialle tarpeeksi vaarallista.
Rajojen asettaminen vaatii välillä ikäviä päätöksiä. Nuhtelu, varoitus, listalta pois jättäminen, luottamustehtävien pois ottaminen … kyllä puolueella keinoja on. Uskalletaanko keinoja käyttää, lukuunottamatta privaatteja, ehkä toistuvia(?), nuhteluita? Eipä siltä näytä.
Vielä pormestarikuviosta: kun katsoo mihin sävyyn joidenkin ehdokkaiden kannattajat ovat Pihaa kommentoineet (mm. “vasemmistohörhö”), arvaa että hän olisi kaukana siitä lähes hegemonisesta positiosta missä Vapaavuori on ollut. Miten kaupungin johtaminen silloin onnistuu?
Uuden pormestariehdokkaan etsiminen tulee olemaan erittäin haastava tehtävä, ja aikaa on vähän. Lähiviikkoina nähdään, mistä asetelmista vaalit käydään. Selvää on, että Pihan pois jääminen on tässä kohtaa sekä kokoomukselle että helsinkiläisille suuri tappio.