Olin kävelemässä Cambridgen-kotiini eilen illalla, kun näin useamman helikopterin pörräävän ringissä yläpuolella. Useimmiten täälläpäin se tarkoittaa sitä, että kampuksen ja kaupungin turvallisuustasoa on nostettu jonkun valtionpäämiehen vierailun vuoksi. Kun sitten näin pitkän poliisisaattueen kaahaavan ikkunani alta, alkoikin kauempaa kuulua ihmismassan huutoa. Kyseessä ei ollut vierailu, vaan mielenosoitus, jonka lähteenä oli tyytymättömyys oikeuden päätöksiin jättää (afrikkalaisamerikkalaisten) nuorten, Michael Brownin ja Eric Garnerin surmanneet poliisit kokonaan syytteittä.
Suomalaisena tämä kaikki hämmentää. Eikö tämän maan oikeusjärjestelmään todella voi luottaa edes tämän vertaa? Vai onko ihmisten eriarvoisuus tässä maassa niin syvällä, ettei edes oikeutta saa samalla tavalla?
En tunne tarkemmin tapauksien oikeudellista puolta, enkä lähde arvailemaan miten lain mukaan olisi pitänyt toimia. Olen kuitenkin tehnyt monia muita havaintoja, kuten sen, että epäusko oikeusjärjestelmään yhdistää yli roturajojen: suuri osa myös valkoisista ystävistäni on suhtautunut vähintäänkin epäilevästi siihen, onko oikeus toteutunut.
Nämä tapahtumat muistuttavat siitä, miten paljosta Suomessa voi olla onnellinen, vaikka monessa asiassa on nyt ja tulevaisuudessakin vielä korjattavaa. Minä olen tänä itsenäisyyspäivänä kiitollinen erityisesti siitä, miten vahva luottamus suomalaisilla on vielä sekä toisiinsa että siihen yhteiskuntaan, jossa elämme. Esimerkiksi poliisiin luottaa yli 90 % kansalaisista, mikä lienee melkoinen harvinaisuus.
Koskaan ei kuitenkaan saa pysähtyä tuulettamaan liian pitkäksi aikaa – totta kai maailman muuttuminen, kuten vaikka kansainvälisen kilpailun koventuminen, asettaa Suomelle ja suomalaisille päänvaivaa, ja osan on aina helpompi sopeutua tällaisiin muutoksiin kuin toisten. Pysymmekö vielä samassa veneessä? Myös suomalaisuuden käsite laajenee, ja on jo laajentunutkin: uskon ja toivon, että jatkossa meitä on yhä enemmän sellaisia, joiden sukujuuret ovat jossain muualla kuin Suomessa, ja silti jokaisella ihmisellä olisi mahdollisuus kokea itsensä yhtä lailla suomalaiseksi, ja että kaikkia kohdellaan tasa-arvoisesti. (Itsekin olen puoliksi keskieurooppalainen ja oikein ylpeä siitä.)
On sekä sinun että minun vastuulla tehdä parhaamme sen eteen, että Suomessa on jatkossakin luottamuksen ilmapiiri. Ja jotta me emme koskaan joutuisi epäilemään samalla tavalla oikeusjärjestelmämme luotettavuutta, tai järjestämään mielenosoituksiamme helikopterivalvonnan turvin. Suomessa on varsin hyvä olla, ja töitä tekemällä näin on jatkossakin. Siinä on paljon syytä juhlaan tänäkin itsenäisyyspäivänä.
Oikein hyvää itsenäisyyspäivää!